Välitehtävä 3
Puheenvuoron rakentaminen
Vaikuttava puhe
Vaikuttamaan pyrkivän puheen tarkoituksena on vaikuttaa kuulijoiden mielipiteisiin, asenteisiin tai toimintaan. Esimerkiksi tuote-esittelijät koettavat saada asiakkaan vakuuttuneeksi esittelemänsä tuotteen hyödyllisyydestä tai poliitikot koettavat saada äänestäjät vakuuttuneiksi heidän poliittisista kyvyistään. Kuulijoiden vakuuttamiseen tarvitaan hyvin suunniteltua perustelua eli argumentointia. Perustelut voivat liittyä tosiasioihin, esimerkkeihin tai asiantuntijoiden lausuntoihin. Perusteluissa on hyvä muistaa sekä tunteisiin että järkeen vetoaminen.
Vaikuttamaan pyrkivän puheenvuoron suunnittelussa voi käyttää apuna esimerkiksi ANSVA-mallia:
Attention, Huomio
Herätä kuulijan huomio esimerkiksi yllättävällä väitteellä, kysymyksellä tai jutulla.
Need, Tarve
Saata kuulija tyytymättömäksi nykyiseen olotilaan ja herätä sen jälkeen hänessä tarve saada aikaan muutos tilanteeseen.
Satisfaction, Toteutus
Esitä keskeinen idea, joka näyttää kuulijalle ratkaisukeinon ja täyttää kuulijan herätetyn tarpeen.
Visualisation, Kuvailu
Havainnollista ja osoita , että esittämäsi uusi ratkaisu on kuulijan kannalta paras.
Action, Toiminta
Esitä vielä loppuvetoomus tai -vakuutus, miten kuulijan kannattaisi toimia.
perjantai 20. helmikuuta 2004
Välitehtävä 2 Havainnointitehtävä
Oulun avoin yliopisto
Puheviestintätaidot 2004
Välitehtävä 2
Havainnointitehtävä
Puhe-esitystä voidaan analysoida esimerkiksi Burken dramatismin avulla. Siinä on viisi kohtaa, joihin liittyy tietyt kysymykset. Näihin vastaamalla analysoidaan puhe-esitystä.
1. Tekijä ~ Kuka?
2. Tarkoitus ~ Miksi?
3. Näyttämö ~ Milloin? Missä? Kenelle?
4. Tekeminen ~ Mitä?
5. Välitys ~ Miten?
Arviointitilanne
1. Kuka puhuu?
a) Millaisia fyysisiä ominaisuuksia puhujalla on? Onko hän pitkä , vahva, komea
? Millaiset vaatteet hänellä on ? Miten hän elehtii? Miltä hänen äänensä kuulostaa?
b) Mikä on puhujan ikä , sukupuoli , koulutus , uskonto , kansallisuus , sosiaalinen asema ?
c) Mitkä ovat puhujan asenteet itseä, yleisöä tai aihetta kohtaan? Vaihtuuko hänen mielipiteensä puheen aikana?
d) Mitä luonteenpiirteitä puhujalla on ? Millainen persoona hän on ? Millainen moraalikäsitys hänellä on )? Vaikuttaako hän miellyttävältä ihmiseltä?
2. Miksi hän puhuu?
a) Mikä on puhujan motivaatio? Onko hänen puheensa tarkoitus viihdyttää, suostutella vai informoida?
b) Millaiset kulttuuriset arvostukset, esteettiset konventiot tai eettiset käsitykset vaikuttavat puhujan puheeseen?
3. Milloin ja missä puhuja puhuu?
a) Millainen esiintymiskonteksti on? Sosiaalinen, esteettinen, julkinen?
b) Onko puhujalla historiallista näkökulmaa aiheeseen?
c) Missä puhuja puhuu, onko hän puhujanpöntössä, tuolilla, pöydällä? Mihin vuoden- ja vuorokauden aikaan hän puhuu? Kenelle hän puhuu?
b) Mikä on puhujan suhde yleisöön? Onko se intiimi, etäinen jne.?
c) Miten yleisö vaikuttaa puhujaan?
4. Mitä puhuja sanoo?
a)Mitä puhuja tarkoittaa? Mikä on hänen teemansa?
b)Mitä puhuja tekee kun hän puhuu?
5. Miten puhuja puhuu?
a) Käyttääkö puhuja puhe- vai kirjakieltä?
b) Millä tyylillä puhuja puhuu?
c) Millainen on puheen rakenne? Millainen puheen muoto on? Miten puhuja käyttää sanoja, taukoja, rytmiä?
Lisätietoa:
Burken dramatismista löydät esimerkiksi teoksesta
Pelias, R. 1992. Performance studies. The interpretation of aesthetic texts. New York: St.Martin´s Press.
PUHE-ESITYKSEN ANALYSOIMINEN
Suunnittele, miten esität havaintosi lyhyesti muulle ryhmälle.
4. havaintojen tulkitseminen
5. mitä opin tehtävää tehdessäni?
Puheviestintätaidot 2004
Välitehtävä 2
Havainnointitehtävä
Puhe-esitystä voidaan analysoida esimerkiksi Burken dramatismin avulla. Siinä on viisi kohtaa, joihin liittyy tietyt kysymykset. Näihin vastaamalla analysoidaan puhe-esitystä.
1. Tekijä ~ Kuka?
2. Tarkoitus ~ Miksi?
3. Näyttämö ~ Milloin? Missä? Kenelle?
4. Tekeminen ~ Mitä?
5. Välitys ~ Miten?
Arviointitilanne
1. Kuka puhuu?
a) Millaisia fyysisiä ominaisuuksia puhujalla on? Onko hän pitkä , vahva, komea
? Millaiset vaatteet hänellä on ? Miten hän elehtii? Miltä hänen äänensä kuulostaa?
b) Mikä on puhujan ikä , sukupuoli , koulutus , uskonto , kansallisuus , sosiaalinen asema ?
c) Mitkä ovat puhujan asenteet itseä, yleisöä tai aihetta kohtaan? Vaihtuuko hänen mielipiteensä puheen aikana?
d) Mitä luonteenpiirteitä puhujalla on ? Millainen persoona hän on ? Millainen moraalikäsitys hänellä on )? Vaikuttaako hän miellyttävältä ihmiseltä?
2. Miksi hän puhuu?
a) Mikä on puhujan motivaatio? Onko hänen puheensa tarkoitus viihdyttää, suostutella vai informoida?
b) Millaiset kulttuuriset arvostukset, esteettiset konventiot tai eettiset käsitykset vaikuttavat puhujan puheeseen?
3. Milloin ja missä puhuja puhuu?
a) Millainen esiintymiskonteksti on? Sosiaalinen, esteettinen, julkinen?
b) Onko puhujalla historiallista näkökulmaa aiheeseen?
c) Missä puhuja puhuu, onko hän puhujanpöntössä, tuolilla, pöydällä? Mihin vuoden- ja vuorokauden aikaan hän puhuu? Kenelle hän puhuu?
b) Mikä on puhujan suhde yleisöön? Onko se intiimi, etäinen jne.?
c) Miten yleisö vaikuttaa puhujaan?
4. Mitä puhuja sanoo?
a)Mitä puhuja tarkoittaa? Mikä on hänen teemansa?
b)Mitä puhuja tekee kun hän puhuu?
5. Miten puhuja puhuu?
a) Käyttääkö puhuja puhe- vai kirjakieltä?
b) Millä tyylillä puhuja puhuu?
c) Millainen on puheen rakenne? Millainen puheen muoto on? Miten puhuja käyttää sanoja, taukoja, rytmiä?
Lisätietoa:
Burken dramatismista löydät esimerkiksi teoksesta
Pelias, R. 1992. Performance studies. The interpretation of aesthetic texts. New York: St.Martin´s Press.
PUHE-ESITYKSEN ANALYSOIMINEN
Suunnittele, miten esität havaintosi lyhyesti muulle ryhmälle.
4. havaintojen tulkitseminen
5. mitä opin tehtävää tehdessäni?
torstai 19. helmikuuta 2004
Välitehtävä 1, Puheviestintätaidot/Esiintyminen
Oulun avoin yliopisto
Puheviestintätaidot 2004
Välitehtävä 1:
Esiintymisjännitys
Laajasti nähtynä lähes koko elämä on esiintymistä. Aivan tavallisissa jokapäiväisissä vuorovaikutustilanteissa, jolloin jaamme tietoa työtovereille, ystäville ja perheenjäsenille, esiinnymme puolin ja toisin. Arkielämän tilan¬teissa se sujuu yleensä aina luontevasti. Jännittäminen astuu kuvaan vasta, kun pitäisi esiintyä tai pitää esitys. Tilanne jännittää vaikka kyseessä olisi juuri työtoverille sujuvasti kerrotun asian esittäminen. Monille julkinen esiintyminen on niin kova paikka, että he yrittävät keksiä jonkin tekosyyn peruuttaakseen osallistumisensa.
Puheviestinnässä esiintyminen tarkoittaa tavallisesti sellaista viestintää, jossa yksi ihminen on päävastuussa sanoman tuottamisesta ja kuulijoina on useita ihmisiä. Tällaisia esiintymistilanteita ovat esimerkiksi puheen tai esitelmän pitäminen, runon lausuminen tai radio-ohjelman juontaminen. Työ- ja yksityiselämässämme koh¬taamme tällaisia esiintymistilanteita. Emme voi välttää niitä ja siksi esiintymistilanteeseen on opittava suhtau¬tumaan oikein, jännitystä on opittava hallitsemaan ja esiintymisvarmuutta on pyrittävä kehittämään.
Mistä esiintymisjännitys tulee ja mitä se on?
Esiintymistilanne vaatii meiltä samoja taitoja kuin elämä yleensä: ajattelua, älyä, tunnetaitoja, vuorovaikutustaitoja, energiaa ja henkisiä voimavaroja. Onko ihme, jos jännitämme? Esiintyminen on kuin ’lyhyt elämä’!
Jännittämisen syitä on pyritty selittämään monella eri tavalla. On olemassa tulkintoja, joissa esiintymisjännitystä pidetään synnynnäisenä taipumuksena välttää sosiaalisia tilanteita, mutta yleensä sitä pidetään opittuna asiana. Onko pelon ja jännityksen lähde oma mieli? Lähteekö pelko alitajunnasta, selviytymisrefleksistä, jossa vierasta uhkaa vastaan on taisteltava? Mikä meistä on tehnyt ’pelkureita’, miksi jännitämme?
Olen usein miettinyt miksi en lapsena jännittänyt. Alle kouluikäisenä olin välitön, avoin ja reipas. Hyväksyin itseni automaattisesti, olin oma itseni. Johtuiko se siitä, etten tiennyt muusta? Saiko koulu ja kasvatus tai aikuistuminen minut uskomaan, että esiintymistilanteissa tulee olla erilainen tai parempi? Mitä luonnollisuudelle tapahtui?
Tutkimusten mukaan oppiminen tapahtuu vuorovaikutuksessa ympäristön kanssa. Lapsena viestimme vanhempien, sisarusten ja läheistemme antaman mallin mukaisesti. Varttuessamme malleja tulee lisää. Kasvatus ja koulu pyrkivät tietoisesti ohjaamaan meitä ’määrätyn muotin mukaiseen’ viestintään, jolloin persoonallinen tapamme viestiä kyseenalaistetaan. Kadotamme tutun ja turvallisen tavan. Uusi ja vieras ’viestintäkulttuuri’ jännittää ja aiheuttaa pelkoja. Jäämmekö näiden pelkojen kahleisiin, riippuu palautteesta, jota saamme uuden mallin mukaisesta toiminnastamme.
Klassisessa ehdollistumisessa viestintäaloitteiden palkitseminen ja rohkaisu opettavat lasta yhdistämään vies¬tinnän ja miellyttävyyden. Toisaalta taas rangaistus, kiellot ja moitteet liittävät pahan olon esiintymistilanteisiin. Jännittämisen keskeisiä syitä ovat aikaisemmat esiintymiskokemuksemme ja arviomme omista kyvyistämme viestijänä. Onko esiintymisjännitys määrättyyn tilanteeseen liittyvä reaktio, jonka voidaan olettaa muodostuvan kielteisistä tilannekokemuksista? Ovatko erilaiset elämäntielanteet tehneet meistä sellaisia, jollaisia nyt olemme? Saamiemme taitojen ja rasitteiden kanssa joudumme nyt tulemaan toimeen.
Haasteellisissa viestintätilanteissa jännittäminen on kuitenkin normaalia ja se kuuluu asiaan, mutta sen määrä vaihtelee eri yksilöillä. Jännittämiseen vaikuttavat viestintätehtävä, viestintätilanne, muut tilanteeseen osallistuvat ihmiset sekä omat ominaisuutemme ja aiemmat esiintymiskokemuksemme.
Esiintymisen jännittäminen on hyvin tavallista ja suullisen esityksen pitämistä yleisölle pidetään melkein kai¬kissa kulttuureissa hyvin vaativana viestintätehtävänä. Yksikään esiintymistilanne ei kuitenkaan vaadi taiste¬lua tai pakenemista; riittää että tulemme tietoisiksi pelkomme syistä, jotta voimme työstää niitä. Sopiva määrä jännitystä saa meidät antamaan parastamme. Vähäisintä jännittäminen on silloin, kun jo etukäteen on varma osallistujien hyväksynnästä.
Viestintätilanteiden jännittäminen ja pelkääminen on yksi tutkituimpia aiheita puheviestintätieteessä. Viestintäarkuus, esiintymispelko, esiintymisjännitys, haluttomuus viestiä, ujous ja sosiaalisten taitojen puute ovat tutkmusten tuottamia käsitteitä. Puheviestintätieteessä käsitteellä viestintäarkuus, tarkoitetaan yksilön pelkoa tai ahdistusta, joka liittyy joko todelliseen tai ennakoituun viestintään toisten ihmisten kanssa. (Kielikompassi, Jyväskylän yliopisto)
Tutkimusten mukaan viestintäarkuutta on havaittavissa neljää tyyppiä:
1. Piirretyyppinen viestintäarkuus, joka tarkoittaa että se on ihmisen pysyväluonteinen ominaisuus ja hän suuntautuu yleensä kaikkiin sosiaalisiin tilanteisiin pelokkaasti ja ahdistuneesti.
2. Kontekstisidonnainen viestintäarkuus, joka liittyy tietyntyyppiseen tilanteeseen. Ihminen tuntee yleensä olonsa rentoutuneeksi viestintätilanteissa, mutta jännittää jos edessä on jokin määrätty viestintätilanne, esim. yleisöpuhe.
3. Henkilö- tai ryhmäsidonnainen viestintäarkuus on melko pysyväluonteista ja ilmenee tietyn ihmisen tai ihmisryhmän läsnä ollessa.
4. Tilannekohtainen viestintäarkuus on tila, joka ilmenee vain ohimenevästi tietyissä tilanteissa. (McCros¬key 1997, Almonkarin 2000 mukaan)
Miten jännittäminen ilmenee?
Esiintymisjännitys on kokonaisvaltainen kokemus, johon liittyy fysiologisia reaktioita kuten käsien vapinaa, suun kuivumista, hikoilua, pulssin kiihtymistä, punastumista, mahakipua ja huimausta. Voimme kokea itsen vähättelynä ja epäonnistumisen ennakointia. Esiintymistilanteen aikana saatamme tuntea ahdistuneisuutta ja
jännittäminen saattaa aiheuttaa epäsujuvuutta ja hermostuneisuutta tai jopa esiintymisestä kieltäytymistä. Jännityksen määrä ja oireet vaihtelevat eri tilanteissa. Onneksemme nämä oireet ja tuntemukset eivät useinkaan välity kuulijalle asti. Kuulijat eivät huomaa jännittämistämme, vaikka meistä tuntuukin, että se näkyy selvästi.
Mitä esiintymisjännitykselle voi tehdä?
Esiintymisjännitystä voi yrittää lieventää erilaisten tekniikoiden ja terapioiden avulla. Niillä pyritään poistamaan jännityksen aiheuttajat ja liittämään myönteisiä ajatuksia ja tunteita esiintymiseen. Rentoutumisen, positiivisen ajattelun ja hyvän itseluottamuksen avulla voimme itse vaikuttaa jännityksen vähentämiseen. Visualisointiharjoituksissa on kyse siitä, että omien ajatustemme ja mielikuviemme avulla pyrimme näkemään oma esiintymisemme positiivisessa valossa.
Käytössä olevista tekniikoista oman esiintymisjännitykseni lieventämiseen sopisivat parhaiten
• oman esiintyjäkuvan selkiyttäminen
• omaan esiintyjäkuvaan vaikuttaneiden seikkojen tiedostaminen (esim. mallit, kielteiset kokemukset, palautteen puute, vähäinen kokemus)
• hakeutuminen esiintymistilanteisiin ja kokemuksen hankkiminen
• esiintymisen taitojen opettelu
• itsetarkkailun vähentäminen ja päähuomion keskittäminen vuorovaikutukseen
(miten asia menee perille, miten se menisi paremmin)
• näkökulman vaihtaminen: jos olisin yleisössä, mitä ajattelisin
Esiintymisvarmuus kehittyy esiintymiskokemusten kautta ja niitä voi hankkia monilla eri tavoilla. Harjoittelutekniikoita tutkiessani valitsisin em. tekniikat, sillä mielestäni esiintymisjännityksen lieventämisessä on ensiarvoisen tärkeää oppia hyväksymään itse itsensä ja tunnistamaan yleisönsä.
Uskon, että tuntemalla itsensä, ymmärtämällä yleisön odotukset ja hallitsemalla keinot, joilla vaikuttaa muihin, pelko katoaa. Jonakin päivänä pääsen esiintymään, en joudu.
Lähteet:
Almonkari, M. 2000. Esiintymisvarmuutta etsimässä. Yliopisto-opiskelijoiden oppimisen ja jännittämisen ko¬kemukset esiintymistaidon kursseilla. Puheviestinnän lisensiaatintyö. Jyväskylän yliopisto. Viestintätieteiden laitos.
Andersson,S., Kylänpää,E. 2002. Käytännön puheviestintä. Tampere: Mac Laser Oy.
Kielikompassi, Jyväskylän yliopisto http://kielikompassi.jyu.fi/omatila/puheviestinta/esiintyminen_jannitys.shtml (luettu 16.2.2004)
Puheviestintätaidot 2004
Välitehtävä 1:
Esiintymisjännitys
Laajasti nähtynä lähes koko elämä on esiintymistä. Aivan tavallisissa jokapäiväisissä vuorovaikutustilanteissa, jolloin jaamme tietoa työtovereille, ystäville ja perheenjäsenille, esiinnymme puolin ja toisin. Arkielämän tilan¬teissa se sujuu yleensä aina luontevasti. Jännittäminen astuu kuvaan vasta, kun pitäisi esiintyä tai pitää esitys. Tilanne jännittää vaikka kyseessä olisi juuri työtoverille sujuvasti kerrotun asian esittäminen. Monille julkinen esiintyminen on niin kova paikka, että he yrittävät keksiä jonkin tekosyyn peruuttaakseen osallistumisensa.
Puheviestinnässä esiintyminen tarkoittaa tavallisesti sellaista viestintää, jossa yksi ihminen on päävastuussa sanoman tuottamisesta ja kuulijoina on useita ihmisiä. Tällaisia esiintymistilanteita ovat esimerkiksi puheen tai esitelmän pitäminen, runon lausuminen tai radio-ohjelman juontaminen. Työ- ja yksityiselämässämme koh¬taamme tällaisia esiintymistilanteita. Emme voi välttää niitä ja siksi esiintymistilanteeseen on opittava suhtau¬tumaan oikein, jännitystä on opittava hallitsemaan ja esiintymisvarmuutta on pyrittävä kehittämään.
Mistä esiintymisjännitys tulee ja mitä se on?
Esiintymistilanne vaatii meiltä samoja taitoja kuin elämä yleensä: ajattelua, älyä, tunnetaitoja, vuorovaikutustaitoja, energiaa ja henkisiä voimavaroja. Onko ihme, jos jännitämme? Esiintyminen on kuin ’lyhyt elämä’!
Jännittämisen syitä on pyritty selittämään monella eri tavalla. On olemassa tulkintoja, joissa esiintymisjännitystä pidetään synnynnäisenä taipumuksena välttää sosiaalisia tilanteita, mutta yleensä sitä pidetään opittuna asiana. Onko pelon ja jännityksen lähde oma mieli? Lähteekö pelko alitajunnasta, selviytymisrefleksistä, jossa vierasta uhkaa vastaan on taisteltava? Mikä meistä on tehnyt ’pelkureita’, miksi jännitämme?
Olen usein miettinyt miksi en lapsena jännittänyt. Alle kouluikäisenä olin välitön, avoin ja reipas. Hyväksyin itseni automaattisesti, olin oma itseni. Johtuiko se siitä, etten tiennyt muusta? Saiko koulu ja kasvatus tai aikuistuminen minut uskomaan, että esiintymistilanteissa tulee olla erilainen tai parempi? Mitä luonnollisuudelle tapahtui?
Tutkimusten mukaan oppiminen tapahtuu vuorovaikutuksessa ympäristön kanssa. Lapsena viestimme vanhempien, sisarusten ja läheistemme antaman mallin mukaisesti. Varttuessamme malleja tulee lisää. Kasvatus ja koulu pyrkivät tietoisesti ohjaamaan meitä ’määrätyn muotin mukaiseen’ viestintään, jolloin persoonallinen tapamme viestiä kyseenalaistetaan. Kadotamme tutun ja turvallisen tavan. Uusi ja vieras ’viestintäkulttuuri’ jännittää ja aiheuttaa pelkoja. Jäämmekö näiden pelkojen kahleisiin, riippuu palautteesta, jota saamme uuden mallin mukaisesta toiminnastamme.
Klassisessa ehdollistumisessa viestintäaloitteiden palkitseminen ja rohkaisu opettavat lasta yhdistämään vies¬tinnän ja miellyttävyyden. Toisaalta taas rangaistus, kiellot ja moitteet liittävät pahan olon esiintymistilanteisiin. Jännittämisen keskeisiä syitä ovat aikaisemmat esiintymiskokemuksemme ja arviomme omista kyvyistämme viestijänä. Onko esiintymisjännitys määrättyyn tilanteeseen liittyvä reaktio, jonka voidaan olettaa muodostuvan kielteisistä tilannekokemuksista? Ovatko erilaiset elämäntielanteet tehneet meistä sellaisia, jollaisia nyt olemme? Saamiemme taitojen ja rasitteiden kanssa joudumme nyt tulemaan toimeen.
Haasteellisissa viestintätilanteissa jännittäminen on kuitenkin normaalia ja se kuuluu asiaan, mutta sen määrä vaihtelee eri yksilöillä. Jännittämiseen vaikuttavat viestintätehtävä, viestintätilanne, muut tilanteeseen osallistuvat ihmiset sekä omat ominaisuutemme ja aiemmat esiintymiskokemuksemme.
Esiintymisen jännittäminen on hyvin tavallista ja suullisen esityksen pitämistä yleisölle pidetään melkein kai¬kissa kulttuureissa hyvin vaativana viestintätehtävänä. Yksikään esiintymistilanne ei kuitenkaan vaadi taiste¬lua tai pakenemista; riittää että tulemme tietoisiksi pelkomme syistä, jotta voimme työstää niitä. Sopiva määrä jännitystä saa meidät antamaan parastamme. Vähäisintä jännittäminen on silloin, kun jo etukäteen on varma osallistujien hyväksynnästä.
Viestintätilanteiden jännittäminen ja pelkääminen on yksi tutkituimpia aiheita puheviestintätieteessä. Viestintäarkuus, esiintymispelko, esiintymisjännitys, haluttomuus viestiä, ujous ja sosiaalisten taitojen puute ovat tutkmusten tuottamia käsitteitä. Puheviestintätieteessä käsitteellä viestintäarkuus, tarkoitetaan yksilön pelkoa tai ahdistusta, joka liittyy joko todelliseen tai ennakoituun viestintään toisten ihmisten kanssa. (Kielikompassi, Jyväskylän yliopisto)
Tutkimusten mukaan viestintäarkuutta on havaittavissa neljää tyyppiä:
1. Piirretyyppinen viestintäarkuus, joka tarkoittaa että se on ihmisen pysyväluonteinen ominaisuus ja hän suuntautuu yleensä kaikkiin sosiaalisiin tilanteisiin pelokkaasti ja ahdistuneesti.
2. Kontekstisidonnainen viestintäarkuus, joka liittyy tietyntyyppiseen tilanteeseen. Ihminen tuntee yleensä olonsa rentoutuneeksi viestintätilanteissa, mutta jännittää jos edessä on jokin määrätty viestintätilanne, esim. yleisöpuhe.
3. Henkilö- tai ryhmäsidonnainen viestintäarkuus on melko pysyväluonteista ja ilmenee tietyn ihmisen tai ihmisryhmän läsnä ollessa.
4. Tilannekohtainen viestintäarkuus on tila, joka ilmenee vain ohimenevästi tietyissä tilanteissa. (McCros¬key 1997, Almonkarin 2000 mukaan)
Miten jännittäminen ilmenee?
Esiintymisjännitys on kokonaisvaltainen kokemus, johon liittyy fysiologisia reaktioita kuten käsien vapinaa, suun kuivumista, hikoilua, pulssin kiihtymistä, punastumista, mahakipua ja huimausta. Voimme kokea itsen vähättelynä ja epäonnistumisen ennakointia. Esiintymistilanteen aikana saatamme tuntea ahdistuneisuutta ja
jännittäminen saattaa aiheuttaa epäsujuvuutta ja hermostuneisuutta tai jopa esiintymisestä kieltäytymistä. Jännityksen määrä ja oireet vaihtelevat eri tilanteissa. Onneksemme nämä oireet ja tuntemukset eivät useinkaan välity kuulijalle asti. Kuulijat eivät huomaa jännittämistämme, vaikka meistä tuntuukin, että se näkyy selvästi.
Mitä esiintymisjännitykselle voi tehdä?
Esiintymisjännitystä voi yrittää lieventää erilaisten tekniikoiden ja terapioiden avulla. Niillä pyritään poistamaan jännityksen aiheuttajat ja liittämään myönteisiä ajatuksia ja tunteita esiintymiseen. Rentoutumisen, positiivisen ajattelun ja hyvän itseluottamuksen avulla voimme itse vaikuttaa jännityksen vähentämiseen. Visualisointiharjoituksissa on kyse siitä, että omien ajatustemme ja mielikuviemme avulla pyrimme näkemään oma esiintymisemme positiivisessa valossa.
Käytössä olevista tekniikoista oman esiintymisjännitykseni lieventämiseen sopisivat parhaiten
• oman esiintyjäkuvan selkiyttäminen
• omaan esiintyjäkuvaan vaikuttaneiden seikkojen tiedostaminen (esim. mallit, kielteiset kokemukset, palautteen puute, vähäinen kokemus)
• hakeutuminen esiintymistilanteisiin ja kokemuksen hankkiminen
• esiintymisen taitojen opettelu
• itsetarkkailun vähentäminen ja päähuomion keskittäminen vuorovaikutukseen
(miten asia menee perille, miten se menisi paremmin)
• näkökulman vaihtaminen: jos olisin yleisössä, mitä ajattelisin
Esiintymisvarmuus kehittyy esiintymiskokemusten kautta ja niitä voi hankkia monilla eri tavoilla. Harjoittelutekniikoita tutkiessani valitsisin em. tekniikat, sillä mielestäni esiintymisjännityksen lieventämisessä on ensiarvoisen tärkeää oppia hyväksymään itse itsensä ja tunnistamaan yleisönsä.
Uskon, että tuntemalla itsensä, ymmärtämällä yleisön odotukset ja hallitsemalla keinot, joilla vaikuttaa muihin, pelko katoaa. Jonakin päivänä pääsen esiintymään, en joudu.
Lähteet:
Almonkari, M. 2000. Esiintymisvarmuutta etsimässä. Yliopisto-opiskelijoiden oppimisen ja jännittämisen ko¬kemukset esiintymistaidon kursseilla. Puheviestinnän lisensiaatintyö. Jyväskylän yliopisto. Viestintätieteiden laitos.
Andersson,S., Kylänpää,E. 2002. Käytännön puheviestintä. Tampere: Mac Laser Oy.
Kielikompassi, Jyväskylän yliopisto http://kielikompassi.jyu.fi/omatila/puheviestinta/esiintyminen_jannitys.shtml (luettu 16.2.2004)
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)