Tehtävä: Essee palautteesta (Proosa-ryhmä)

Ryhmän kirjoitelmapalautteen antaminen ja sen merkitys

Yleistä

Palautteen, ns. rakentavan palautteen, merkityksestä puhutaan nykyään paljon eri yhteyk­sissä, ja se onkin keskeisessä asemassa kaikissa toimissamme. Palautteen ensi­sijainen funktio on kyseisen toiminnan kehittäminen ja parantaminen. Annettu palaute toimii lähes aina samalla tavalla riippumatta siitä, missä yhteydessä sitä käytetään.

Rakentavan palautteen käsitteestä, sen antamisesta ja vastanottamisesta on tullut teoria­tasolla vakiintunut käsite ja tavoittelemisen arvoinen asia, mutta käytännössä se ei edel­leenkään toimi. Rakentavan palautteen antaminen ja vastaanottaminen vaatii hyviä vuoro­vaikutustaitoja molemmilta osapuolilta. Sanallisesti annetut kiitokset koetaan miellyttä­vämpinä kuin sanallisesti osoitetut moitteet, mutta jos halutaan kehittyä, on opittava kuun­telemaan palautetta ottamatta siitä itseensä.

Palautteen antaminen on vaikeaa, ja usein rehellistä palautetta ei uskalleta antaa, vaikka vastaanottaja sitä odottaisikin. Rakentava palaute mielletään pelkästään kiitoksiksi, vaikka väärin kohdistettu tai epäolennaisesta asiasta kiittäminenkin saattaa viedä pohjan koko palautteelta. Turhat kiitokset voivat aiheuttaa tilanteen, jossa vastaanottaja ei enää pysty tunnistamaan aitoa kiitosta, vaan kokee palautteet mielistelynä. Väärin kohdistetut tai perusteettomat moitteet ja keskeneräisen työn arvostelu ennen lopputuloksen näke­mistä saattavat aiheuttaa turhautumisia ja tuhota luomisen ilon.

Tärkeimmillään palautteen saaminen ja antaminen on opiskelun alkuvaiheessa, jolloin kir­joittaja yrittää löytää tyyliään. Näitä uusia tuulia ei pidä palautteessa tuhota, sillä niiden kautta luodaan uutta ja kehitetään vanhaa. Vakiintumisen myötä palautteen merkitys vä­henee, mutta ammattilainen saattaa silti odottaa tai pyytää palautetta vertaisiltaan, eikä näin saatu palaute loukkaa hänen ammattitaitoaan tai arviointikykyään.

Vertaispalaute

Toimintamme tapahtuu entistä useammin erilaisissa ryhmissä, jotka syntyvät siitä, että ryhmän jäsenillä on yhteinen päämäärä tai sama tavoite. Kirjoittajaryhmässä tavoitteena on halu oppimia kirjoittamaan hyvin.

Toimiva ryhmä on enemmän kuin jäsentensä summa, sillä se koostuu jäsenistä, joilla on erilaisia ajatuksia ja ideoita. Ryhmä mahdollistaa keskustelun, jossa tuodaan esille erilaista osaamista ja näkemyksiä. Ryhmässä saamme palautetta omista ideoistamme ja voimme tarkastella asioita eri näkökulmasta.

Kirjoitusprosessin etenemisen arviointiin voidaan käyttää itsearvioinnin ja opettajan ohjauksen lisäksi vertaisohjausta.

Itsearviointi tarkoittaa arviointia, jossa kirjoittaja itse tarkastelee kriittisesti, järjestelmälli­sesti ja päätelmiä tehden omaa työskentelyään. Itsearviointia tapahtuu tietoisesti tai
tie­dostamatta esimerkiksi aihe- ja suunnitteluvaiheessa sekä eri ohjaustilanteissa: ”Noinko olin ajatellut, pitäisikö tuota kohtaa parantaa, ymmärtääkö lukija mitä tarkoitan …”.

Vertaisarvioinnilla tarkoitetaan vertaisten, samassa ryhmässä olevien opiskelijoiden kes­kinäistä arviointimenetelmää, jossa he arvioivat säännöllisesti toistensa tekstien edisty­mistä. Vertaisarviointi voidaan toteuttaa parityöskentelynä, pienryhmissä tai pienryhmien välillä.

Vertaisarviointi perustuu opiskelijakavereiden (vertaisten) keskinäiseen sopimuk­seen, jossa vertaisarviointiin osallistuvat määrittelevät etukäteen arvioinnin sisällöt, kriteerit sekä arvioinnin ja palautteen antamiseen liittyvät toimintatavat. Vertaisarvi­oinnin ja etenkin palautteen avulla voidaan tukea osaamisen kehittymistä ja yhteistyötä. Tämä edellyttää, että palaute on rakentavaa ja molemminpuolista. Arvioinnissa korostuu säännöllisyys, pitkäkestoisuus ja vertaisten molemminpuolinen oppiminen.

Vertaisarvioinnin sisältö:

1. Jaksotus ja muu tekstin asemointi
2. Oikeinkirjoitus
3. Käsialan luettavuus / tekstin selkeys
4. Otsikonmukaisuus, asiassa pysyminen
5. Ajantaju, aikamuotojen hallinta
6. Kerronnan sujuvuus
7. Juonen selkeys: alku, keskiosa, huippukohta ja loppu
8. Sanaston rikkaus, kielen värikkyys, kuvakielisyys
9. Sanojen määrä
10. Kiinnostavuus, luovuus

Vertaistuki voidaan ymmärtää vertaisarvioinnin tavoitteeksi, jossa tarvitaan kehittävää, luottamuksellista palautetta.
Jos vertaistuki ymmärretään vertaisarvioinnin rinnakkaiskäsitteeksi, niin silloin siihen ei liity toiminnan arviointia eikä suoranaista palautetta. Tällöin vertaistuessa korostetaan asioiden ”jakamista” opiskelijoiden kesken. Näin ollen vertaistuki ei riitä. Tarvitaan nimenomaan kehittävää, luottamuksellista palautetta ja arviointia vertaiselta ja vertaiselle, joka auttaa toinen toisiltaan oppimista ja asiantuntijuuteen kehittymistä.

Vertaisohjaus ryhmässä tarkoittaa samojen ongelmien kanssa painiskelevien vertaisten vastavuoroista kokemusten vaihtoa sekä vuorovaikutteista kommunikointia. Vertaisohjaus on yhdessä tekemistä, innovaatioiden vaihtamista, osaamisen ja vaihtoehtojen esilletuo­mista – parantamista. Ohjaustilanteissa vertaisten kanssa koetaan yhteisyyttä, saadaan onnistumisen kokemuksia ja rohkaistutaan. Opittavan asian merkitys ymmärretään mah­dollisesti helpommin vertaisen henkilökohtaisen kertomuksen kautta. Lisäksi opitaan sosi­aalisia suhteita, luottamusta ja kumppanuutta eli sosiaalista pääomaa.

Vertaisohjaus edellyttää

• valmiuksia ottaa oppia vertaisen osaamisesta
• valmiuksia jakaa omia oivalluksiaan, onnistumisiaan ja epäonnistumisi­aan - kokemusten kautta voidaan yhdessä pohtia ratkaisuja ongelmiin
• valmiuksia osallistua tasaveroiseen vuoropuheluun
  
  Vertaisohjaus antaa
• lisää rohkeutta kertoa ajatuksistaan ja ratkaisuistaan toisille
• palaute auttaa löytämään omia ”sokeita pisteitä”

Lopuksi

Ihmisten ja ryhmien välinen toiminta perustuu selkeälle ilmaisun ja kuuntelemisen taidolle. Havainnot, ajatukset, tunteet, tahto ja toiminta luovat raamit keskustelulle, jota tarkkaa­vainen kuuntelu tukee. Kysymällä kommunikointi syvenee ja vältetään väärinkäsitykset. Joustavuus sekä toisten ymmärtäminen ja kunnioittaminen luovat perustan aidolle vuo­rovaikutukselle.

Onnistunut palautteen antaminen tarjoaa positiivisen kehittymismahdollisuuden sekä palautteen antajalle että vastaanottajalle. Korkean suoritustason aikaansaaminen edellyttää monipuolista positiivista tunnekokemusta. Palaute on eräs keino näiden positiivisten tunnekokemusten saamiseen. Palautteen vaikutus toimintaan riippuu kuitenkin siitä, miten vastaanottaja tulkitsee ja hyväksyy palautteen. Palautteen vastaanottaminen edellyttää vastaanottajalta kykyä olla arvioitavana, paljastaa itsestään sekä vahvoja että heikkoja puolia ja ottaa riskejä. On huomattava, että palautteen perustana ovat osallistujien hyväksymät toiminnan tavoitteet ja arviointikriteerit (esim. muisti- tai kysymyslista). Näiden avulla pyritään oikeudenmukaiseen ja osuvaan, tekemistä edistävään palautteeseen.

Tervehenkinen ja kehittävä uusi asennoituminen säilyy ja kestää mikäli ryhmä kokee palautteen antamisen ja saamisen vaivannäön arvoiseksi.
"Suhteessa muihin löydämme itsemme." – Anne Morrow Lindbergh-

LÄHTEET:

Takala, E. & M. Gerlander (toim.) 1995. Polkuja puheviestintään. Jyväskylä: Avoimen yliopiston julkaisusarja, oppimateriaaleja 3.

Opetushallituksen oppimisympäristöhankkeet

http://opy.wikispaces.com/ luettu 16.2.2011 23:00

Kajaanin AMK –Opinnäytetyöpankki verkkosivu
http://193.167.122.14/Opari/ontVertaisuohjaus.aspx luettu16.2.2011, klo 23:50