Leijapoika, Khaled Hosseinin esikoisteos, joka käsittelee ystävyyttä, uskollisuutta sekä isien ja poikien välisiä suhteita.
Kirjan keskiössä on myös Afganistanin etnisten ja uskonnollisten ryhmien välisiä kiistoja, erityisesti pataanien ja hazaroiden sekä sunnilaisten ja shiiamuslimien välillä. Tämän lisäksi kirja on kuvaus maahanmuuttajan elämästä uudessa kotimaassa.
Luin Leijapojan ensin ja pidin siitä kovasti.
Olin ensimmäisen lomaviikon kuumeessa, mutta luin joka välissä kun silmät vähänkin pysyivät auki. Hosseinin kirjoitustyyli on vangitsevaa ja helppolukuista, ja tarinan juoni pitää vallassaan aivan viime sivuille asti.
Erityisesti pidin siitä, että vaikka kirjoittajaan asenne on positiivinen, Leijapojan loppu oli realistinen; ei onnellinen, mutta ei myöskään onneton.
Leijapoika oli hieno lukukokemus.
Ja vuoret kaikuivat, Hosseinin kolmannen romaanin jossa hänen lapsuuden kotimaansa Afganistan on jälleen tärkeässä roolissa.
Jälleen kerran loistavaa luettavaa. Kuinka Hosseini pystyykin eläytymään niin aidosti jokaiseen kirjoittamansa henkilön sisimpään?
Ei voi kuin suositella!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti