Pedagoginen viestintä /Essee

Aikuisopiskelija on haaste opettajalle


Yleistä

Elinikäinen oppimisen merkitys on viime aikoina korostunut, koska työelämän muutokset vaativat jatkuvaa itsensä kehittämistä. Oppilaitoksiin ja erilaisille kursseille hakeutuu entistä enemmän aikuisia, jotka opiskelevat usein myös työn ohessa. Uuteen ammattiin kouluttautuvat ja eläkeläisopiskelijat ovat oma aikuisopiskelijaryhmänsä. Aikuisopiskelu ja aikuisopiskelijoiden kouluttaminen on haasteellista ja opettajalta vaaditaan moninaisia ohjaajan taitoja, sillä aikuiset ovat opiskelijoina vaativia.

Aikuiskasvatus eli andragogia eroaa pedagogiasta eli nuorten opettamisesta monella tapaa. Aikuisella on nuoria opiskelijoita laajempi kokemustausta, kehittyneempi ajattelu- ja hahmottamiskyky, heidän opiskelumotivaationsa on erilainen (Matikainen, Manninen 2000, 64) ja opiskeluun vaikuttaa myös heidän perhe- ja työolosuhteet. Aikuiset vaativat motivoituakseen erilaisia tekijöitä kuin nuoret. Heidän opiskelunsa pitää liittyä jotenkin heidän työhönsä tai muuhun elämään, he haluavat toimia itsenäisesti, käyttää kokemuspohjaansa ja heidän opiskelullaan pitää olla selkeä tavoite.


Aikuiset opiskelijana

Aikuisopiskelijat tulevat erilaisista taustoista, heidän kokemuksensa ja motiivinsa vaihtelevat paljon; Useimmilla on perhe, työ ja harrastuksia. Aikuisen elämään mahtuu muutakin kuin opiskelu. 

Elämänkokemuksen merkitys korostuu opiskelijoiden oppimisresurssina ja se on usein jo niin laaja, että opiskelija pystyisi toimimaan asiantuntijana opiskelemassaan aineessa.  Aikuisopiskelija on vaativa ja odottaa saavansa vastinetta opiskeluun käyttämälleen ajalle.

Aikuisen opiskelu on yleensä oma-aloitteista ja vapaaehtoista.  Aikuinen toimii opiskellessaan itsenäisesti ja pitkäjänteisesti. Hän on itseohjautuvampi kuin nuoremmat opiskelijat, mutta kaipaa silti ohjausta. Aikuisten oppimista tukee opiskelijoiden välinen ajatusten ja kokemusten vaihto, sillä heille on ominaista taito kommunikoida ja oppia keskusteluista.
Aikuinen pyrkii yhdistämään opiskeltavan aineen työhönsä ja hakee näin jonkinlaista kiinnittymispohjaa uuden oppimiselle. Aikuisopiskelija soveltaa oppimaansa käytäntöön, koska se hyödyttää häntä enemmän kuin teorian ulkoa oppiminen.


Aikuisen oppimispsykologiaa

Pantzarin mukaan eri ikäiset ihmiset oppivat yhtä hyvin, mutta eri tavoin. Ikä vaikuttaa ihmisen fysiologisiin, psykologisiin ja sosiaalisiin ominaisuuksiin, jolla on vaikutusta oppimisessa. Iän vaikutus näkyy eniten suoritusnopeuden ja aistien tarkkaavaisuuden laskuna. Aikuisen on vaikeampi oppia asioita ulkoa, mutta laaja kokemusvarasto helpottaa uusien asioiden sisäistämistä.

Aikuisen etuna on hyvä kokonaisnäkemys ja uuden asian kytkeminen jo opittuun. Tästä johtuen aikuiset yleensä opiskelevatkin syväsuuntautuneesti eli kiinnittävät huomiota laajoihin kokonaisuuksiin ja opittavan asian ymmärtämiseen. Vastakohtana tälle on pintasuuntautunut opiskelija, joka keskittyy pieniin osiin ja yksityiskohtiin. Ihmisen oppimiskyky pysyy nuoruuden oppimiskyvyn tasolla noin 60-vuotiaaksi asti, jolloin kyky alkaa lievästi heiketä. On kuitenkin huomioitava, että yksilöiden  ikääntymisessä on eroja. (Pantzar 1986, 11-13.)


Opettajan rooli aikuiskoulutuksessa

Aikuisille opettaja ei ole auktoriteetti vaan asiantuntija ja opastaja. Tämä tulee esiin erityisesti, jos kurssi on suunniteltu niin, että se vaatii opiskelijalta itseohjautuvuutta. Itseohjautuvuuden lisääntyminen pienentää opettajan roolia. Opintojakson aikana opettajasta tulee monipuolinen toimija. Hän on asiantuntija ja opastaja, mutta toisaalta myös opiskelijoiden vertainen keskustelija. Hän on myös materiaalin tuottaja, organisoija, tehtävien jakaja ja tarkastaja, keskustelun luoja ja valvoja (Matikainen, Manninen 2000, 98).

Itseohjautuvassa ryhmässä erilaiset ryhmätyöt ja keskustelut edesauttavat uusien ajattelu- ja toimintamallien kehittymistä, mutta opettajan tulee silti luoda oppimiselle tarkoituksen mukaiset puitteet ja mekanismit. Opettaja voi myös helpottaa opiskelua tarjoamalla uusia näkökulmia aiheen käsittelyyn.

Vaikka opiskelijat ovat motivoituneita, täytyy opettajan myös luoda opiskeluun innostava ilmapiiri. Aikuisopiskelussa opettajan rooli on yhä enemmän opiskelun helpottaja ja keskustelun ohjaaja tai yksi keskustelijoista. Toisaalta opettajan pitää kuitenkin olla opiskelijoiden saavutettavissa asiantuntijana, jonka puoleen on helppo tarvittaessa kääntyä.


Opettajuuden haasteet

Saavuttaakseen oppilaiden luottamuksen, opettajan on hallittava opettamansa asiasisältö niin hyvin, että pystyy odottamattomissakin tilanteissa toimimaan ongelmanratkaisijana. Opettajan on myös hallittava alansa niin, että hän pystyy ymmärtämään miten eri oppilaat erilaisista lähtökohdista käsin ymmärtävät kyseessä olevat alan ilmiöt, käsitteet, käsitteellistämis- ja toimintatavat. Konfliktitilanteissa opettajan ei tulisi lukkiutua mahdollisesti saamastaan kritiikistä. Hänellä tulisi olla kyky kokea sen palautteeksi, joka kenties antaa vihjeitä entistä paremmista tehtävänasetteluista ja työskentelyn järjestelyistä.

Täyttääkseen aikuisenopiskelijan opettajalleen asettamat haasteet, opettajan on osattava antaa opiskelijoille sopivassa määrin vapautta ja vastuuta opiskelun suhteen niin, että yksilölliset oppimistavoitteet voivat toteutua. Lisäksi hänen tulee kyetä havaitsemaan tilanteita, jolloin opiskelija(t) eivät selviydy ilman apua. Opettajan tulee toimia ohjaajana, jolla riittää uskoa opiskelijoiden kykyihin, kiinnostusta heidän ajattelutapojaan kohtaan sekä kykyä kuunnella ja kyseenalaistaa. Opettajalle on tärkeää myös ’ryhmäilmiöiden’ tuntemus, jolloin hän voi turvallisin mielin toimia yhtenä ryhmän osanottajana ja elää ryhmän mukana, säilyttäen kuitenkin ohjaajan roolinsa kuuluvan mahdollisuuden etääntyä tarvittaessa tarkkailijaksi ja tasapuoliseksi auttajaksi.

Aikuisopiskelussa toteutuu yhteistoiminnallisuuden periaate, jossa toista opettamalla oppii myös itse tehokkaasti ja ottaa samalla vastuuta itsestään ja toisista.


Lähteet:

Matikainen, Janne ja Manninen, Jyri toim. (2000): Aikuiskoulutus verkossa, verkkopohjaisten oppimisympäristöjen teoriaa ja käytäntöä. Tammer-Paino:
•    Manninen, Jyri ja Pesonen, Senja: Aikuisdidaktiset lähestymistavat: verkkopohjaisten oppimisympäristöjen suunnittelun taustaa, s.63-79.
•    Manninen, Jyri ja Nevgi, Anne: Opetus verkossa - vuorovaikutuksen uudet mahdollisuudet, s.93-108.

Pantzar, Eero (1986): Aikuisen opiskelutaito: perusteet ja kehittäminen. Valtion painatuskeskus.